Eilen illalla saavuin kotiin.

Tykkään matkustaa. Erityisesti Suomesta Ruotsiin. Kun palaa kotiinsa hienon matkan jälkeen. Terminaalista ulos astuessa liian painavia laukkuja raahatessa nenään syöksyy Tukholman kotoisa tuoksu.

Ja juna-asema. City terminaalissa istuminen, Sadan vuoden yksinäisyyttä lukien, tuntien, mozzarella voileipää syöden, miehekäs asento.Kymmeneksi kiirehdin raiteelle 11, reggae-mies tarjosi apuaan rappusissa, päässä soi "do not let anyone help you with your luggage", jota nainen oli kuuluttanut terminaalissa viiden minuutin välein, ja selitin että enköhän mä pärjää. Kadutti junassa. Se oli mukavan näköinen, ja tuskin se siitä olisi mihinkään päässyt karkaamaan sen tuhannen kilon painoisen laukun kera.

E-tunassa. Ilma tuoksuu kodilta, lehtien kahinalta. Mietin
entä jos taivaaseen noustaisiinkin hissillä
eikös hiukseni olekin käyneet mustemmiksi
voisiko tupakalla sulattaa muovia
tai ohjata ihmisiä pilkkopimeässä

Oskar tulee vastaan, hali, oli ikävä. Hän tilaa minulle taksin, kotiovellani etsin avaimiani vartin ainakin, hissillä ylös (taivaaseen), kotiovi auki. Äiti kömpii yöpuvussaan minua vastaan ja halaamme. Häntä minun oli eniten ikävä.
Juttelemme kaksi ja puoli tuntia. Enkä ehdi kertomaan puoliakaan.

Tänään näin koulukaverit. Mikään muu ei ole muuttunut paitsi
helenen otsatukka
josefinen otsatukka
jennyn otsatukka
tootsiella lävistys
isabellilla lävistys
ja samanlainen venytyskoru korvassa kuin minulla.



ja saimme oskarin kanssa liput musen keikalle!!! 21.10.08!